”Se on monipuolista, rentouttavaa ja kivaa ajanvietettä. Soittaessa ajattelee vain soittamista, eikä hermoile muista asioista. Pianonsoitossa voi myös purkaa tunteitaan.”
Minä olen taiteilija ja taiteet ovat syvällä minussa. Kuitenkin koen ensisijaisesti olevani taidepedagogi. Rakastan lasten ja nuorten kanssa työskentelyä. Heidän kasvamisensa luoviksi, vahvoiksi, itseään rohkeasti ilmaiseviksi ihmisiksi luo työlleni merkityksen. Tein tätä artikkelia varten kyselyn oppilailleni, mitä musiikki ja soittaminen heille merkitsee. Artikkelissa mukana olevat sitaatit ovat oppilaiden vastauksia. Oppilaiden mukaan soittaminen ja musiikin kuuntelu tuottavat heille iloa ja siitä tulee hyvä olo. Hyvin useat, myös varsin nuoret oppilaat, mainitsivat musiikin rentouttavana ja rauhoittavana harrastuksena. Hektisessä arjessa musiikki tuo paikan, jossa voi keskittyä omaan tekemiseen ja taiteen luomiseen rauhassa, soitosta nauttien.
”Se on vaan niin kivaa!”
Minun on hyvin hankala pysyä paikallani, vaan haen aina uusia haasteita työhöni ja elämääni yleensäkin. Esiintymiset erilaisissa konserttiprojekteissa tuovat haastetta ja vaihtelua arkeen. Lied-musiikki on lähellä sydäntäni. Muutaman vuoden kuljin pop-jazz-tunneilla, joka tutustutti minut ihan uuteen tapaan hahmottaa soitintani. Säveltäminen on uusin intohimoni ja kynnyksen yli päästyäni into siihen vain kasvaa kasvamistaan. Opettamisen laajentaminen uusille alueille vie hetkeksi epämukavuusalueelle, mutta tuo tullessaan läjäpäin iloa minulle opettajana. Oppilaani ovat ottaneet vastaan avoimin mielin kaikki kokeiluni ja moni on löytänyt uuden innon soittamiseen uusista ”aluevaltauksistani”. Olen onnekas saadessani opettaa opistossa, jossa minulle on aina annettu täysin vapaat kädet työni toteuttamiseen. Niinpä opetan nykyään klassisen musiikin lisäksi hyvin paljon vapaa säestystä ja pop-musiikkia. Klassisen musiikin opettajana pop-musiikin opettaminen tuntui aluksi vieraalta, mutta kun näin, kuinka motivoivaa se oli osalle oppilaista, se vei mennessään. Viimeisin aluevaltaus, säveltämisen opettaminen pianotunneilla on tuonut tunneille jälleen uutta säihkettä. Vielä yli kaksivuosikymmentä opettaneena saan joka viikko hämmästyä, kuinka upeita ja persoonallisia ideoita oppilaillani on!
Vapaan sivistystyön puolella opetus on tavoitteellista, mutta hyvin paljon vapaampaa moniin muihin oppilaitoksiin nähden. Tavoitteet määritellään jokaisen oppilaan kanssa oppilaslähtöisesti, oppilaan kiinnostusten mukaan. Oppilasmateriaali on hyvin kirjavaa. Oppilaita tulee tunnille hyvin erilaisista lähtökohdista ja erilaisin toivein. Siinä, kun toinen opiskelee hyvin tavoitteellisesti ja haluaa isona musiikista itselleen ammatin, toinen tarvitsee hetken viikossa turvallisen aikuisen kanssa musisoiden. Yksi haluaa soittaa klassista musiikkia, toinen pop-musiikkia, kolmas nauttii oman musiikin tekemisestä. Kolmen lapsen äitinä mietin aina, kuinka toivoisin omat lapseni kohdattavan heidän harrastuksissaan ja pyrin täyttämään nämä toiveet myös omassa opetuksessani. Toivon musiikista tulevan elinikäisen harrastuksen jokaiselle soittajalle. Opiston musiikkitiimissä pääsen suunnittelemaan musiikkitoimintaamme. Panostamme opistossamme yhteismusisointiin. Tavoitteenamme on, että jokainen pääsee heti alusta alkaen soittamaan yhdessä muiden kanssa ja siten kokemaan musiikin kollektiivisuuden.
”Musiikki on minulle tärkeää, koska sen kautta saan vapautettua luovia ajatuksia ja pystyn irtautumaan muusta maailmasta. Musiikin kautta saan paljon itsevarmuutta ja vahvuutta.”
Olen itse kamppaillut nuorempana esiintymisjännityksen kanssa. Tärisevin käsin soittaminen oli tuskallista ja omaan suoritukseen oli vaikea olla tyytyväinen. Jouduin kulkemaan pitkän tien asian selättämiseksi. Onnekseni opintoihini sisältyi monenlaisia esiintymiskoulutuksia. Joku neuvoi kuvittelemaan, että yleisö on kaalinpäitä. En koskaan ymmärtänyt, miksi haluaisin soittaa kaalinpäille. Päivi Arjaksen tiiviskurssi mentaaliharjoitusten äärelle toi viimein avun. Esiintymisjännitys on arkea myös monelle nuorelle soittajalle. Varsinkin murrosikä saattaa nostaa jännityksen esille, vaikka nuorempana esiintyminen olisi ollut helppoa. Näin minullekin kävi. Oma taisteluni aiheen tiimoilla on antanut minulle keinoja auttaa oppilaitani. Olen sitä mieltä, että esiintymisjännityksen selättäminen on tärkeää jokaiselle, koska esiintyminen on arkipäivää myös opinnoissa ja työelämässä. Keinoni ovat myös toimineet. Oppilaistani kaikki, yhtä aikuisopiskelijaa lukuun ottamatta, haluavat esiintyä. Ja ne, jotka ovat jossain vaiheessa syystä tai toisesta hermoilleet esiintymisiä voimakkaastikin, ovat löytäneet keinon jännityksen hallintaan. Sanonkin aina, että jännitys ja adrenaliini ovat kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä.
”Musiikki on itselleni keino tulkita itseäni ja tunteitani.”
Työ taidepedagogina on minulle kutsumustyö. Lauri Järvilehto (2013, 24) sanoo kutsumustyön vaativan toteutuakseen kolme asiaa: vapauden, virtauksen ja vastuun. Koen suurta vapautta työssäni. Saan suunnitella opetuksen jokaiselle oppilaalle hänen kiinnostuksestaan lähtien. Voin valita, kuinka etenen kunkin oppilaan kanssa hänen vahvuuksiaan hyödyntäen ja minulla on myös aikaa kysyä, mitä kuuluu ja kuunnella oppilaan ajatuksia. Positiivisen pedagogiikan ajatuksia tuodaan peruskouluumme, mutta soittotunneilla ne ovat olleet mukana jo kauan. Flow- eli virtaustilassa ihminen oppii parhaiten. Käsillä olevassa tehtävässä pitää olla haastetta riittävästi, mutta ei liikaa. Siitä tulee saada välitöntä palautetta ja siten onnistumisen kokemuksia. Opettajana oppilaan flow-tilaan auttaminen on keskeistä, mutta sen kokeminen on tärkeää myös minulle itselleni. Soittaessa ja säveltäessä virtauskokemukseen pääsy on minulle kohtuu helppoa, mutta myös opettaessani huomaan työpäivän hurahtaen kuin siivillä. Oppilaat tuovat tunnille ilonsa ja energiansa, mikä on minulle opettajana hyvin voimauttavaa. Omat huolet ja murheet kaikkoavat oppilaiden kanssa musisoidessa.
Järvilehdon mainitsema kolmas osa-alue ”vastuu” edellyttää, että työn pitää olla merkityksellistä muille. Olen pohtinut, onko työni merkityksellistä maailmalle. Vaikka en konkreettisesti pelasta kenenkään henkeä, kuten lääkäri tai poliisi esimerkiksi tekevät, tuon panokseni yhteiskuntaan lasten kasvun tukemisessa. Nykyinen innovatiivisuutta korostava yhteiskunta tarvitsee luovia, laatikon ulkopuolelta rohkeasti ajattelevia ihmisiä, mitä taiteiden harrastaminen tukee mitä parhaimmassa määrin. Toisaalta työuupumus yleistyy alalla kuin alalla. Musiikki tuo aina paikan rauhoittumiseen ja tunteiden työstämiseen ja musiikin harrastaminen erilaisissa ryhmissä ehkäisee syrjäytymistä. Uskon, että ilman meidän taidepedagogien työpanosta, yhteiskuntamme tarvitsisi huomattavasti enemmän lääkäreitä ja poliiseja turvaksemme.
“If you work at something you truly love, you are never really working at all.” -Kungfutse
On onni saada tehdä työtä, jota rakastaa. Minulla ei koskaan ahdista lähteä töihin. Opettaessani en tuijota kelloa ja odota työpäivän päättyvän, vaan usein hämmästyn opetuspäivän päättyessä, kuinka siivillä aika jälleen hurahti. Rakkauteni musisointiin oppilaitteni kanssa tarttuu myös heihin ja näen yleensä aina luokan oven takana iloisen, innokkaana soittotunnille tulevan oppilaan. Toisinaan saan kommentteja oppilailta siitä, kuinka innoissani esimerkiksi oppilaan kappaleesta olen. Kommentit ovat hyväntahtoisia, mutta sisältävät opetusfilosofiani siemenen. Kun itse olen innostunut ja koen asian tärkeäksi, vedän myös oppilaani mukanani samaan tunteeseen. Ja mikä voisi olla parempaa?
”Käyn soittotunneilla siksi, kun se on niin luovaa, kun saa soittaa sitä, mitä haluaa tai voi keksiä omia kappaleita. Ja sitten kun osaa soittaa, voi soittaa melkeinpä mitä vaan.”
Järvilehto, Lauri 2013. Hyvää työtä. Balto print.
Viimeisimmät kommentit